Niin se koitti taas se aika vuodesta, kun Suomen mestaruuksia jaettiin TOKOn saralla. Tällä kertaa paikkana oli Liminka, joten sehän nyt ei ollut meidän porukalle matka eikä mikään kuljettavaksi.
Lauantai valkeni todellisen vesimassojen yön jälkeen ja JoJon ominaisuudessa kohti Liminkaa ajaessani jännitin, että minkähänlaiset olosuhteet siellä oikein on odotettavissa. Ja vielä enemmän jännitin teltan pystyttämistä. Tuuli oli tosi kova ja teltta olisi saatava kunnolla maahan kiinni.
No, aikani ähellettyäni teltta pystytti käytännössä itse itsensä, ja nurmikkoalue oli onneksi sopivan kova ,jotta teltan narutapitkin sain hyvin kiinni ja pitäviksi. Jes, yksi jojoilun etapeista suoritettu kiitettävästi! Ehdin käydä katsomassa ennenkuin kilpailijat tulivat, että kentät näyttivät suhteellisen hyviltä sateen jäljiltä, vain parkkis näytti ja tuntui aika pehmeältä. Onneksi säätiedotus lupasi viikonlopulle vain yöksi sadetta ja muuten pitäisi olla aurinkoista, joskin kovin tuulista. Ja kerrankin sääprofeetat olivat lukeneet karttojaan hyvin, ilmat suosivat tokoilijoita.
Lauantain kilpailijoista Jenni oli ollut kisapaikalla töissä järjestäjän roolissa jo pitkän tovin ennen tuloani ja pikaisesti teltalla moikattuamme hän jätti Fiiu-koiran hoteisiini teltalle ja suuntasi vielä ennen omaa kisasuoritustaan tekemään viimeisiä valmisteluja kisojen järjestelyihin. Pian saapui tiimimme uusi jäsen Marianne paikalle Norri-koiransa kanssa. Marianne tuli viime hetken vahvistuksena joukkueeseen Kaisan ja Vienon jäätyä juoksujen takia pois joukkueesta. Niin nopsaa oli homma, ettei kisapaitaa Mariannelle asti ehtinyt, mutta sen nyt ei annettu näissä karkeloissa häiritä siitäkään huolimatta, että tiimimme jäsen Iida oli jo pahaa unta nähnyt, ettei ilman tiimipaitaa kisapaikalle ole asiaa. Annoimme kuitenkin armon käydä oikeudesta tällä kertaa.
Suuntasimme Mariannen kanssa rokotustarkastukseen ja isojen kisojen ollessa kyseessä koirille tehtiin myös eläinlääkärin tarkistus. Ja aika iso tarkistus tehtiinkin, lääkäri kopeloi koko koiran läpi, kuunteli sydämen ja tarkisti kaikki neljä tassua ja katseli muutenkin yleiskunnon, ettei haavoja tai mitään päällepäin näkyvää löytynyt. Norri tietenkin suoriutui tästä hyvin, toki oli vähän ihmeissään, että mitä se lääkäri nyt noin ystävälliseksi heittäytyi.Ja sitten alkoi se odottelu, josta isot kisat on tehty. Odotetaan omaa vuoroa ykköskehään, suoritetaan se ja odotetaan taas lisää toiseen kehään ja sitten kolmanteen. Ja jännitys nousee aika isoihin sfääreihin, koska aikaa on niin paljon ajatella kaikenlaista…Allekirjoittanut JoJon roolissa otti joukkuekuvan ja köh, koska olen tunnettu shoppailuistani, niin pitihän sitäkin mainetta jotenkin pitää yllä… 😀
Ensimmäisenä meidän joukkueesta kisakentälle astuivat Jenni ja Fiiu (Shadoway’s Second Story) evl-luokassa. Ensimmäisessä kehässä heillä oli heti paikkikset ja luoksetulo, sekä yksilösuorituksena tunnari. Jennille ja Fiiulle oli arpaonni suonut lähtölistaan kolmannen sijan ja se tarkoitti heidän olevan heti ensimmäisessä ryhmässä. Katsojia oli tosi paljon seuraamassa miten luokka lähtee käyntiin ja missä kohtaa liikkeet suoritetaan, mutta tämä ei konkareita hetkauttanut.
Kokonaistulos oli hienosti 2-tulos pistein 243,5.
Samaan aikaan yläkentällä Marianne aloitteli (Evergrey’s Pnori) Norrin kanssa omaa suoritustaan huomattavasti märemmällä kentällä paikkaistumisten merkeissä. Kehät menivät niin pahasti päällekäin, että en voinut jojoilla molemmissa välimatkan takia. Minnalla oli perhettä kannustamassa ja sovittiin, että lähden Mariannen kanssa katsomaan mitä avossa tapahtuu.
Norri ja Marianne ovat hyvä pari ja heillä homma sujui hyvin. Pieniä kämmejä tuli, mutta se nyt kuuluu isojen kisojen meininkiin – siinä on totuttelemista, että joka puolella ympärillä tapahtuu jotain. Kaksikolle tuli 3-tulos pistein 211,5.
Sunnuntaina kisapaikka oli kuivempi, mutta tuuli oli todella hurjaa puuskissa.
Mietin Kempelettä kohti ajaessani, että mitenkähän on teltta pitänyt yön ajan pintansa, mutta siellä se rivin viimeisenä oli pystyssä edelleen. Hieman minua hämäsi miten teltan ovi oli repsallaan, mutta teltan viereen päästyäni huomasin että Jenni oli tullut töihin ja tuonut Fiiun nukkumaan teltalle. Herätin pienen mellastaessani ja sain hyvin närkästyneitä katseita, mutta onneksi Fiiu leppyi heti ja rupesi takaisin nukkumaan. Ei muuta kuin kennelkerhon plakaatti etupuoleen kiinni, ja olin valmis ottamaan sen päiväiset kilpailijat vastaan.
Joukkue saapuikin lähes samoihin aikoihin kaikki, ja oltiin rokotus/lääkäritarkissa peräkkäin. Onneksi jonoja ei ollut, saatiin suoritettua tarkit ripsakkaasti läpi kaikilta kolmelta ja päästiin asuttamaan telttaa.
Meillä oli taas hyvin aikaa ottaa joukkuekuvia ootellessamme kehien alkua ja kun saatiin Jennikin kentältä, meillä olikin melkein koko joukkue kasassa. Mariannen autolle oli käynyt hassusti ja hän ei päässyt ennakkosuunnitelmista poiketen tulemaan, mutta onneksi huono onni kävi näin kuvaamisen merkeissä, eikä itse kisapäivänä.
Eija ja Ossi (Kutinan Xuurvili) aloittivat urakkansa joukkueesta ensimmäisinä sunnuntaina paikkisten muodossa. Toiseen kehään menoa odottaessa kävin yläkentällä katsomassa joko alokasluokkalaisten pitäisi lähteä omaan suoritukseensa. Kuudes paikkisryhmä oli just alkamassa ja laitoin viestiä teltalle mennessäni takaisin Eijan ja Ossin luo.
Koska JoJoilla on silmät joka paikassa, vaikkei sitä ehkä uskoisikaan (tässä tapauksessa apuna vielä kameran zoomi), näin voittajan kehältä teltalle helposti.
Laitoin toisen viestin, että nyt pitäis varmaan alkaa lähtemään… Ei mitään vaikutusta. Siellä ne vaan istui ja höpötti keskenään. Puolustukseen nää kaksi kertoivat myöhemmin, että heitä jännitti niin kovasti ja puhelimet oli kummallakin teltassa tavaroiden joukossa, eikä treeniliivin taskussa.
Zoomasin taas ja laitoin vielä viestiä, että nyt pitäisi kyllä lähtiä jo, ja kun mitään ei edelleenkään tapahtunut teltan suunnalla, katsoin että Eija ja Ossi pärjää, ja suunnistin itse teltalle raahaamaan “kadonneet” kilpailijani korvista kisapaikalle 😀
Eija ja Ossi kokeneena parivaljakkona suorittivat kisansa todella parhaalla mahdollisella tavalla voittamalla koko voittajaluokan!
Tuloksena siis hienosti 1-tulos pistein 282,5 ja kokonaiskilpailun voitto. Saipa Ossi vielä TK3 koularinkin hienojen tulostensa jatkoksi.
Iida ja Rusca (Alpweiden Elegant New Jackpot) starttasivat alokasluokassa joukkueen ensimmäisinä.
Jännitys oli korkealla ja taisi se aika paljon vaikuttaa suoritukseenkin, mutta kaikesta huolimatta kaksikko suoriutui jokaisesta kehästä voittajana pyörtymättä ja napaten 1-tuloksen pistein 177,5.
Essi ja Tiisu (Downmoore What About Me) lähtivat kisaan hetikohta Iidan perään, joten aikaa ei ollut Eijaa käydä kuin vilkaisemassa aidan takana (ja hyvin ne siellä näkyivät pärjäävän ilman jojon höösäämistäkin). Kielsin jo aikaisemmin Essiä suorasukaiseen tyyliini pyörtymästä jännityksestä, ja varmuudeksi toistin ohjeeni kehänauhan vierellä… Näillä ohjeilla Essi ja Tiisu sitten matkaan lähtivät – vaikkakin vähän tutisevin jaloin. Loistavaa jälkeä tuli kuitenkin, 1-tulos pistein 194 ja kokonaiskisassa sija 4! Tiisulle lähti vielä TK1-koularikin mukaan isoista kisoista. Kumpikaan ei vieläkään pyörtynyt. Huomatkaa alemman kuvan jokseenkin tuimailmeinen tuomari 😉
Sievin Kennelkerho ry ylsi joukkuekisassa sijalle 17. Oli todella hieno viikonloppu. Hienoja koiria ja kilpailijoita ja JoJona olen aivan erityisen ylpeä Meidän Joukkueesta! Miten hienoja tyyppejä jokainen ja kaikki tekivät parhaansa. Ei ole mikään helppo nakki tehdä arvokisoissa tulosta, ja jokainen joukkuelainen ylsi siihen. Hienoa ja Onnea vielä kerran jokaiselle!
Oon niin ylpeä teistä,
Terkuin Tiina JoJo