Jälleen saatiin Sieviläis-menestystä maailmalta, kun seuran varapuheenjohtaja, monen seuralaisen agilityn oppiäiti, Susanna Kariniemi kävi näyttämässä miten Sieviläiset kulkee senioreiden SM-kisoissa. Sievin kennelkerhon väki onnittelee lämpimästi maxi-luokan 50-64 vuotiaiden sennujen SM4-sijoituksesta Susannaa ja Rastaa!
Alla voitte lukea miltä se päivä senioreiden SM-kisoista tuntui Susannan mielestä 🙂
“Agilityn Senior SM-kisoissa
Pietarsaaressa pidettiin 4-5.8 JSP-SM-kisat, lauantaina ratkottiin Junioreitten ja Para-agilitaajien Suomenmestaruudesta, sunnuntaina Senioreitten. Tämä vuosi oli ensimmäinen, jolloin sain osallistua sennuihin, kun täytän 50v. Ei pukkaa ikäkriisiä, sen verran olin innoissani uudesta kisamahdollisuudesta! Agilityssa, toisin kuin muissa urheilulajeissa, kaikki kisaavat samoissa luokissa: naiset ja miehet, nuoret ja vanhat. Joskus vitsailemme, että pitäis ikähyvitystä saada jo pikkuhiljaa…
Olin kuullut näitten kisojen positiivisesta tunnelmasta ja hyvästä fiiliksestä. Hauskaa oli myös, ettei koiran kisaluokalla ollut merkitystä, kaikki kisaavat samassa, eli ilmoitin molemmat koirani koitokseen. Mieheni Vesa lähti kennelpojaksi, jotta saa ekana starttaava koirani jäähdytyslenkin radan jälkeen kun alan valmistelemaan toisen starttia. Kisoissa sijoitukset ratkaistaan kahden radan yhteistuloksella, tärkeää olisi onnistua siis molemmilla radoilla.
Kisareissu alkoi heti jännitysmomentilla, kun huomasin ilmoittautumiseen mennessäni, ettei koirien agilitykisakirjat olleetkaan kansion välissä….autostakaan niitä ei löytynyt…pienen selvittelyn jälkeen ostin uudet kisakirjat, niiden varmennus tehtiin vasta kun olin jo kisannut molemmat radat. Minulle näyttää kisavireeseen sopivat pieni säätäminen ja paine. Rastan kanssa päästiin ensin hyppyradalle, jossa ajattelin ottaa aika varman, mutta koiralle sopivan ohjauksen. Koira kulki hyvin ja teimme nollan, sijoittuen 11. Kakkosluokassa kisaava nuorempi Remu taas bongasi heti lähdössä tuomarin, ohitti renkaan ja kävi haukkumassa tuomarin…palasi sitten renkaasta väärin päin hypäten, tuloksena hylkäys. Rata jatkui muuten aika mallikkaasti.
Linkki Susannan ja Rastan hyppyrataan!
Agilityradalle tiesin nollan olevan mahdollinen Rastan kanssa ja hain varmat ohjauslinjat, ei niinkään äärimmäistä vauhtia hakien. Ja kahdella nollalla olisimme aika hyvillä sijoilla…Luottokoirani teki hienon puhtaan suorituksen ja tällä radalla sijalle 7. Remu karkasi lähdössä, teki toki hienoa rataa, mutta ohitti muurin ja korjauksessa hyppäsi sen väärästä suunnasta, tuloksena hylkäys, loppurata tultiin hienoa puhdasta menoa. Agility on sen verran nopea ja herkkä laji, että joskus hylkäys tulee ns. hyvälläkin radalla.
Linkki Susannan ja Rastan agilityrataan!
Sitten jännättiin, miten yhteistuloksissa käy…tuplanollia ei montaa oltu tehty…Yhteensä niitä tehtiin maxeissa vain 5kpl, joten aika ratkaisi sijoitukset. Tuloksemme yhteensä kahdelta radalta oli -10,77, tuloksena Maxi-luokan Senior 50-64-vuotiaitten SM 4.sija! Pronssi hävittiin liki 8 sekunnilla, mutta jossittelun varaa ei jäänyt. Pienempi ero olis harmittanut enemmän.
En lähtenyt kisaan suurin odotuksin sijoituksesta, ja tulos yllätti tosissaan! Rasta on kyllä painonsa arvosta kultaa, ja enemmän! Sen kanssa on koettu niin paljon ja ylitetty monet ohjaajan henkiset esteet ja päästy ihan uusiin ulottuvuuksiin koiraharrastuksessa. Ja mikä parasta, koira on ollut aina terve ja on edelleen. Pian 10v synttäreitä juhliva Rasta on mun maailman ja euroopan ensteks paras! Poikansa Remu paranee aikuistuessaan ja odotan siltä tulevaisuudessa paljon. Tunnelma kisoissa oli lämminhenkinen ja positiivinen, ens vuonna uudestaan myös sennu SM-kisoihin!
Susanna Kariniemi ja koirat Rasta&Remu”