Palveluskoirien SM – kisat, Hämeenkyrö 20.-22.7.2018
Sievin kennelkerhon väestä oli PK-lajien suomenmestaruuskisoissa yksi osallistuja jäljellä. Ja paljoa paremmin ei olisi voinut mennä! Eija Heinonen belgianpaimenkoiransa Ossin kanssa ylsi komealle neljännelle sijalle kaikista jälkikoirista! Sievin kennelkerhon väki onnittelee uskomattoman hienosta suorituksesta! Olette tehneet kovasti töitä ja nyt näytitte koko Suomen PK-väelle että täältäpäin tulee kohtuullisen kovia PK-taitajia!
Eija on pitkälti treenannut PK-lajeja muualla kuin kennelkerhon väen kanssa, sillä kennelkerholla PK-lajit ovat vielä lapsenkengissä. Seurassa hänestä ollaan silti tavattoman ylpeitä! Tämä taitaja on ollut jakamassa osaamistaan Sievin kennelkerhon väelle niin pk-tottis kuin BH-kurssienkin muodossa ja näitten tulosten jälkeen voidaan varmasti sanoa, että parempaa oppia ei tämän seuran PK-lajien käyntiin potkaisemiseen oltaisi voitu saada <3
Maistiaisina SM-kisojen tunnelmasta pääsette lukemaan Eijan ja Ossin tarinan PK SM-kisoista 2018:
Eija Heinonen &
FI RTVA, FI KVA, JK3, TK1,TK2, RTK4
Kutinan Xuurvili ”Ossi”
s. 09.08.14
“Helteiden takia viimeiset valmistautumiset jäivät hyvin vähiin. Kun lähdin reissuun, sain moneen kertaan ajomatkan aikana muistuttaa itselleni, että Ossi osaa- minun tehtävä on VAIN pysyä sovituissa askelmerkeissä. Jälkikoiria oli ilmoittautunut 36, joista 15 parasta tottelevaisuuden perusteella pääsi jatkamaan maastoon.
Perjantaina menin kisakeskukseen klo 12.00, ilmoittautuminen, tuomarin ja eläinlääkärin tarkastus sujui nopeasti ja ilman mitään ongelmia. Sitten alkoikin oman harjoitusvuoron odottaminen.
Valitettavasti varsinaisen kisa suorituksen parini, halusi tehdä oman harjoituksensa yksin, joten suunnitelmani hieman epäonnistui, koska 5 minuutin aikana ei montaa juttua ennätä tehdä.
Sain avustajan kuitenkin kentälle, joka vei eteenmeno paalun. Tein tasamaanoudon, Ossi kävi aivan liian kuumana ja estenoudot. Eteenmeno ja sitten olikin aika loppu.
Hieman jäi sekava olo, mutta totesin että näillä mennään. Majapaikalle päästyäni päätin kuitenkin vielä tehdä tasamaa noutoa, tai siis heittää kapulaa (Ossi ei saanut noutaa) ja palkata kontaktista heittämällä pallon, jotta Ossi saisi kuitenkin juosta. Kolmannella kerralla onnistuin heittämään pallon hopeapaju puskaan. Kun Ossi meni hakemaan palloa, nousi takajaloilleen siihen kurottuakseen, näin taivasta vasten että ISO parvi ampiaisia lähti liikkeelle. Ennätin saada Ossin pois paikalta, meidät molemmat pelasti samalla hetkellä alkanut kaatosade kera ukkosen. Olin onnistunut heittämään sen pallon suoraan todella isoon ampiaispesään. Oli aika lähellä ettei meidän kisa loppunut tähän.
Lauantaina jälkikoirien tottelevaisuuden karsinta alkoi klo 13.00. Olimme numerolla 167, tauon jälkeen ensimmäinen pari ja sain suorittaa liikkeet ensin.
Kisakeskukseen saavuimme klo 14.00, hieman pisti hermostuttamaan koska siellä oli kuuma, aivan järkyttävän kuuma. Kait sitä on jollainlailla ollut kiltti, kun meidän vuoro mennä kentälle lähestyi, isot tummat ja paksut pilvet tulivat auringon eteen, tuuli voimistui joten kentällä oli huomattavasti miellyttävämpi olla.
Ossi oli oikein hyvällä mielellä, koko suorituksen ajan hieman poikittamista seuraamisissa ja vinoja perusasentoja.
Jättöliikkeeissä ei liike virheitä.
Tasamaa noudossa Ossi lähti omalla raivokkaalla tyylillään kapulalle, alusta ei luistanutkaan, mihin Ossi on tottunut ja iskiessään kapuluaan ( 2 kg ) vinkaisi ja jatkoi hieman matkaa kolmalla jalalla kinkaten. Kyllä sydäntä kylmäs, tähänkö nyt koko kisa kaatuu??!!
Ossi tuli kuitenkin reippaasti ja normaalisti askeltaen takaisin kapulan luovutukseen, hieman pureskeli edessä istuessaan kapulaa, kipu reaktio.
Tuomari antoi luvan tarkastaa koiran, Ossi ei näyttänyt kuitenkaan arkovan mistään jalkaansa eikä kapulatelineelle siirtyessämme ollut havaittavissa ontumista. Saatoin siis jatkaa suoritusta
1m este nouto, Ossi odotti rauhallisesti heiton ja teki VALTAVAN puhtaan hypyn esteen yli, todella voimakas isku kapulaan ja jälleen vinkasi, jatkaen hieman eteenpäin kolmella jalalla. Mutta tuli taas takaisin reippaasti, ISO hyppy esteen yli . Edessä jälleen hieman pureskeli kapulaa. Ei edelleenkään ontumista liikkeessä.
A-este noudossa menin normaalia lähemmäksi, ja heitin kapulan suoraan ylös, jotta se tippuisi mahdollisimman lähelle esteen toiselle puolen, jottei Ossi tekisi sitä jarrutus iskua kapulaan.
Tämä liike menikin ilman ylimääräistä ääntä, hieman kapulaa pureskeli edessä, ilmeisesti hieman jalka oireili.
Eteenmeno oli aika vauhdikas, maahan olisi saanut mennä nopeammin käskyn jälkeen.
Paikallaolossa Ossi haisteli alussa aika paljon, rauhoittui sitten ja oli arvosanalla ERINOMAINEN paikallaan loppuun saakka.
SM-kisoissa kaksi tuomaria arvostelee koirakon tottelevaisuutta, ja lopulliset pisteet muodostuu heidän keskiarvo pisteistä. Tuomarit antoivat suullisen arvostelun vuorotellen suorittaneille pareille.
Joten itse suullinen arvostelu, ei välttämättä yhtään vastannut saatuja pisteitä. Näin kävi meillekin.
Suullinen arvostelu kuulosti siltä, ettemme saa edes 80 pistettä, MUTTA se keskiarvo olikin 91 ja siinä kohtaa tiesin varmasti, että pääsimme jatkoon sunnuntaille. Lauantain jälkeen olimme sijalla 5.
Kaikki oli vielä mahdollista sillä ensimmäisen ja viimeisen, jatkoon päässeen ero oli vain 10 pistettä.
Sunnuntain aamuna kokoontuminen Jämillä klo 8.00
Kilpakumppanit jätti meille jäljen nro 12. Onneksi oli kaksi ryhmää, joten ei tarvinnut odottaa omaa vuoroa startata janalle kuin puoli tuntia.
Maasto oli todella siistiä jäkäläkangasta, mietinkin että mikä on tähän maastoon tehty ”kompa” koska kepit näkyisi helposti ja jälkeä on nopea edetä.
Janalla lähdettiin taattuun Ossi tyyliin, TÄYSILLÄ. Liina poltti kolmista sormikkaista läpi sormiin rakot. Yksi pyörähdys puolessa välissä janaa, takajälki ja sitten mentiin.
Jälki oli todella hienosti tehty ja suunniteltu. Kepit oli 10m ennen tai jälkeen kulman tai piikin.
Paljon kulmia, lyhyitä suoria, kepit oli aseteltu painanteisiin tai niin ettei ne ollut silmillä nähtävissä kauempaa, mutta Ossi nosti jokaisen. Kulmissa oli Ossilla töitä, koska oli välillä lähdössä hieman takki auki eteenpäin, ja kulmat tulikin äkkiä, vielä kun rakkasateiden jälkeen kosteaan pohjaan paistoi aurino, niin jälki ajoittain haihtui tehokkaasti. Mutta Ossi selvitti kaikki haasteet.
Autolta kuudennelle kepille, välissä tuomarille ilmoittautuminen ja ohjeiden kuuntelu, aikaa meni 32 minuutti, ja matkaa 1,8 km.
Jana työskentely 35 pistettä ja kepeistä 130
Saavuimme ensimmäisenä esineruutu paikkaan, sinne myös jätettiin kepit. Päätin lähteä heti ruutuun, vaikka Ossi läähätti aika voimakkaasti. 3 esinettä pitäisi saada ylös ( neljästä) niin saattaisin olla varma käyttövalion arvon saavuttamisesta.
Tuuli etu- tai takavasemmalta, muttei suoraan vasemmalta. Ensimmäinen lähetys vasemmalta alken. Ossi juoksi aika ison lenkin ennen ensimmäistä esinettä. Ossin kyllä kulki laukkaa mutta näki että jälki painoi.
Uusi lähetys ja pian tuli toinen esine. Ja kolmas hyvin suunniteltu lähetys toi esineen. Aikaa oli kulunut, ja mietin että mistä sen neljännen esineen voisi löytää. Hetken katsoin ruutua, ja totesin että aivan takana keskellä iso katajapuska, siellä se on varmasti. Lähetin Ossin ja n. 10 m ennen, tuli erittäin voimakas tuulenpuuska etuvasemmalta, Ossi sai esineestä hajun ( se oli siinä katajapuskassa) . Tiesin että aika alkaa olla todella vähissä ja ajattelin mielessäni, LÖYDÄ SE! Koska esine hyväksytään mikäli koira on tuomassa, vaikka aika loppuisi. Ja Ossi lähti tulemaan, JES! HYVÄ! ( eiku nyt hiljaa) . Luovutus tapahtui 5 sekuntia ns. yliajalla, esine hyväksyttiin. Kyllä siinä silmät hikoili, koska olin aivan varma siinä kohtaa SUOMEN KÄYTTÖVALIO titteli SM –kisoissa on todellista.
Pisteitä 27/30, Ossi läähätti kovasti ja hieman pureskeli esineitä tuodessaan, siitä piste menetykset.
Summasummaarum. SM-4 ja KVA … pakko myöntää että 2 pisteen häviö pronssista ja 5,5 pistettä hopeasta hieman hiertää, koska nuo pisteet oli otettavissa maastosta. Mutta olen niin ylpeä tästä minun rally-toko koirastani <3″