Viime viikolla otettiin taas askel eteenpäin seuran kenttäolosuhteiden parantamiseksi ja käytiin pj:n ja varapj:n voimin Kokkolan agilitykisojen yhteydessä nappaamassa mukaamme eräs erittäin arvokas biokompostoiva ulkohuussivanhus. Helppo nakki!
No okei, ei se ihan nappaamalla mukaan lähtenyt, vaan vaati myös hieman ulkopuolista työvoimaa. Voitte kuvitella, että kun vara pj seisoi vessan päällä ja pj maitokorin sekä kahden betoniharkon päällä ja yritettiin nostaa kattoa pois paikaltaan, että saatettiin näyttää vähän apua tarvitsevilta 😉 Iso kiitos siis Mia Thel ja etenkin Mian mies! Ystävällistä auttamista, ilman teitä ei olisi selvitty.
Vessavanhus matkusti onnellisesti peräkärryllä kennelkerhon kentälle, jossa sitä odottikin jo innokas purkukomppania. (Okei, ei me ihan näilläkään voimilla päineen selvitty, kiitos vaan Kankaanpään sisarusten serkkuvoimille! 😉 )
Vessan matka uuteen kotiinsa sai onnellisen lopun myös niiltä osin, että me reippahat talkoolaiset saimme jopa syömistä. Kentän laidalla asuva ystävällinen naapuri kiikutti meille talkooevästä munkkien muodossa, ja kyllä maistui! Seuraavaksi vähän koontia ja tiistaina päästäneen vihkimään vessa käyttöhön! Sitä odotellessa… 😉 pj Henna